Tietoa sähköpulasta: Varauduttu on
Arto Pahkin toteaa, että sähkön riittävyyteen liittyy nyt paljon epävarmuutta. Pia Oesch’n mukaan Suomella on pitkä historia erilaisiin häiriötilanteisiin varautumisessa.
Teksti ja kuva: Pekka Karppinen
Venäjän hyökkäys Ukrainaan on sekoittanut eurooppalaiset energiamarkkinat ennennäkemättömällä tavalla. Suomessa varautuminen energiansaannin häiriöihin on kuitenkin hyvissä kantimissa.
Varautuminen on päivän sana, on ollut jo kuukausia. Koivuklapista ja villasukasta on tullut kuumaa valuuttaa. Kotivara ja omavaraisuus eivät enää olekaan mitään muinaissuomea vaan trendikästä digiajan terminologiaa. Onkohan huoltovarmuuskin jo hip?
Huoltovarmuudella tarkoitetaan muun muassa väestön toimeentulolle ja maan talouselämälle välttämättömän tuotannon ja infrastruktuurin turvaamista poikkeusoloissa. Energian osalta huoltovarmuudessa on kyse polttoainehuollon sekä sähkön ja lämmön tuotannon turvaamisesta.
Niin turvallisuus- kuin energia-strategiaammekin kannatelleet peruspilarit alkoivat huojua helmikuussa 2022 Venäjän hyökätessä Ukrainaan. Energiapuun tuonti Venäjältä Suomeen loppui maaliskuussa, ja sen jälkeen on tyrehtynyt sekä kaasun että sähkön tuonti. Myös raakaöljyn ja öljyjalosteiden tuonti on päättymässä asteittain.
”Tämä tarkoittaa isoa aukkoa ja korvaamisen tarvetta Suomen energiahuollossa. Kokonaisenergiankäytöstämme vajaa kolmannes katettiin Venäjältä tuodulla energialla”, summaa Huoltovarmuuskeskuksen energiahuolto-osaston johtaja Pia Oesch.
Tänä talvena onkin tiedossa niukkuutta niin fossiilisista tuontipolttoaineista kuin kotimaisistakin polttoaineista. Koska Suomelle tyypillisten lämmön ja sähkön yhteistuotantolaitosten ensisijainen tehtävä on pitää asutuskeskukset lämpiminä, ei niissä ehkä saada tuotettua sähköä totuttuja määriä.
Tärkein energialähteemme on ollut puu. Sitä on käytetty enemmän kuin muita polttoaineita yhteensä. Energiantuotantoon käytettävästä metsähakkeesta Venäjän tuontiosuus oli noin 25 prosenttia. Se on korvattavissa kotimaista energiapuun tuotantoa ja korjuuta lisäämällä sekä tuomalla puuta muualta – sekä turpeella, josta oltiin jo luopumassa kovalla vauhdilla ilmastosyistä.
”Huoltovarmuuskeskus on perustanut historiansa ensimmäiset turpeen varmuusvarastot. Turve on kuitenkin helposti varastoitava ja kotimainen polttoaine, johon voidaan turvautua, jos taajamien lämpöhuolto on uhattuna”, Oesch perustelee.
Osana normaalia varautumista on fossiilisia tuontipolttoaineita varastoitu eri puolille maata viiden kuukauden käyttötarvetta vastaava määrä. Kansalliset varmuusvarastot koostuvat fossiilisten polttoaineiden tuojien velvoitevarastoista, jotka otettaisiin käyttöön ensimmäiseksi, sekä Huoltovarmuuskeskuksen ylläpitämistä valtion varmuusvarastoista. Valtion varastot on sijoitettu siten, että niillä pystytään tukemaan kantaverkkoyhtiö Fingridin häiriö-reservien eli varavoimalaitosten käyttöä.
Kaasun varastointi on vaikeampaa, mutta pyrkimyksenä on turvata kotitalouksien, sosiaali- ja terveydenhuollon sekä kaikkein kriittisimmän elintarviketeollisuuden kaasunsaanti kaikissa tilanteissa. Inkoossa käynnistettiin elokuussa 2022 LNG-satamaterminaalin rakennustyöt, joiden on määrä valmistua joulukuussa. Sen jälkeen nesteytetyllä maakaasulla lastattu terminaalilaiva voitaisiin liittää kaasuverkkoon.
Valvomopäällikkö Arto Pahkin Fingridiltä huomauttaa, että polttoainevarastojen täyttämisessä riittää haasteita jatkossakin.
”Sähköpulan uhka ei ole vain tämän talven ongelma, vaan ensi talvenakin joudumme oikeasti huolehtimaan sähkön riittävyydestä.”
Odotukset Olkiluodossa
Säännöllisen sähköntuotannon vuodesta 2005 rakenteilla olleessa Olkiluoto 3 -ydinvoimalassa on määrä käynnistyä joulukuussa 2022. Laitos on hyvin ratkaiseva tekijä sähkön riittävyyden kannalta tulevana talvena.
”Talven huippukulutustilanteissa tarvitsemme paljon kotimaista sähkön tuotantokykyä. Jos Olkiluoto kolmonen ei ole silloin käytössä, olemme tuotannon osalta todella alijäämäisiä”, Pahkin painottaa.
Myös Oesch alleviivaa OL3:n merkitystä, koska se pystyy korvaamaan kokonaisuudessaan aiemman sähköntuonnin Venäjältä. Omistaja Teollisuuden Voima on arvioinut laitosyksikön vähentävän Suomen sähköntuontia noin 60 prosentilla.
Huippukulutuksen hetkinä emme yllä omavaraisuuteen sähkön osalta, vaikka kaikkia tuotantolaitoksemme pystyttäisiin ajamaan ongelmitta. Tuontisähköäkin tarvitaan. Fingridillä on laskettu, että huippukulutustilanteessa sähköä tarvittaisiin noin 14 400 megawattituntia, josta 12 900 kyettäisiin tuottamaan itse. Loput 1 500 MWh pitäisi tuoda maamme rajojen ulkopuolelta.
Ruotsista ja Virosta tulevien siirtojohtojen käytettävyys on ollut perinteisesti huippuluokkaa ja sen varmistamiseksi tarvittavat huoltotoimet on tehty hyvissä ajoin. Nord Stream -kaasuputkien vaurioituminen ilmeisen sabotaasin seurauksena oli kuitenkin ikävä muistutus energiainfrastruktuurin haavoittuvuudesta.
”Sähköjärjestelmä on kompleksinen tekninen kokonaisuus, jonka vioittumista ei voida sulkea pois ja johon kohdistuvat riskit meidän on tunnistettava”, Huoltovarmuuskeskuksen Oesch sanoo.
Vesivoimalla on iso rooli pohjoismaisessa sähköjärjestelmässä. Etelä-Norjassa vesivarastot olivat syksyllä keskiarvoa alhaisemmalla tasolla. Pohjois-Norjassa tilanne oli sitä vastoin hyvä, ja Fingridin Pahkin uskoo sieltä riittävän sähköä Suomeenkin.
Kaasupula Euroopassa ja siitä aiheutuva sähkön hinnan nousu ohjaisi kuitenkin ruotsalaisen ja norjalaisen sähkön vientiä vahvasti Keski-Euroopan suuntaan.
Talven säästä voi muodostua energiansaannille merkittävä uhka tai sitten iso helpotus. Jos ruuhka-Suomessa pitelee 15 asteen pakkasia viikon tai kaksi, niin tiukoilla ollaan. Pitkäkestoisen ja laaja-alaisen pakkasjakson tullen myös tuontisähkön saanti Ruotsista ja Virosta vaikeutuisi.
Hyisen ja heikkotuulisen korkeapaineen parkkeeratessa Pohjolan ylle tuulivoimaloiden siivet kangistuisivat tai seisahtuisivat kokonaan. Jos taas talvesta tulee lauha ja tuulinen, voi meillä syntyä sähköä vietäväksi saakka. Tuulivoimakapasiteettia Suomessa on jo tuplasti Olkiluoto kolmosen tuotannon verran.
Yhteisrintamassa pulaa päin
Sähköpula tarkoittaa tilannetta, jossa sähkön kulutus ylittää sen tuotannon ja tuonnin. Jottei koko sähköjärjestelmä silloin kaatuisi, jouduttaisiin sähköä säännöstelemään. Säännöstely toteutettaisiin ennalta suunniteltuina, kiertävinä sähkökatkoina, jotka kestäisivät noin kaksi tuntia kerrallaan. Ne ovat kuitenkin viimeinen vaihtoehto sähköjärjestelmän tasapainon ylläpitämiseksi. Sähköpulan torjumiseksi on tarjolla miellyttävämpikin tapa, joka on kaikkien käytettävissä: sähkön säästäminen omassa arjessa.
”Aika pahakin tilanne kestetään, jos porukka lähtee talkoisiin mukaan viimeistään silloin kun meiltä, viranomaisilta tai median kautta tulee viestiä sähköpulatilanteen mahdollisuudesta. Voi olla, että säästymme siten katkoilta kokonaan”, Pahkin kannustaa.
Järjestelmä kestää yhden ison häiriön – esimerkiksi suuren tuotantoyksikön putoamisen verkosta tai siirtojohdon katkeamisen – muttei useampaa samanaikaisesti. Äkillisessä sähköpulatilanteessa Fingrid olisi pakotettu tekemään irtikytkentää omilla katkaisijoillaan, jolloin isojakin taajamia menisi kerralla pimeäksi.
Oesch ei pidä kiertäviä katkoja kovin todennäköisinä.
”Sähkön säästäminen ja sen käytön järkevä ajoittaminen sekä ennakkovaroitusten antaminen uhkaavasta sähköpulasta mahdollistavat kiertävien katkojen torjumisen.”
Sekä kantaverkkoyhtiössä että Huoltovarmuuskeskuksessa katsotaan, että Suomessa on varauduttu erittäin hyvin energiansaannin häiriöihin ja energiahuollon varmistamiseen. Toimialoittain pooleihin järjestäytyneessä huoltovarmuus-organisaatiossa viranomaiset ja elinkeinoelämä ovat tehneet jo vuosikymmeniä yhteistyötä huoltovarmuutemme hyväksi ja varautumissuunnittelun kehittämiseksi. Lähtökohtana on ollut, että kun yritysten oma toimitusvarmuus on korkealla tasolla, on huoltovarmuuskin vahvalla pohjalla.
Fingrid on toimittanut omat varautumis- ja valmiussuunnitelmansa Energiavirastolle ja tarkastanut verkkoyhtiöiden sähköpulaohjeet. Toimintaa laajoissa ja pitkäkestoisissa sähkönjakelun häiriötilanteissa on harjoiteltu Jäätyvä-harjoituksissa.
Oesch ja Pahkin muistuttavat kotitalouksia ja yrityksiä myös omaehtoisen varautumisen tärkey-destä. Viranomaiset ja järjestöt ovat laatineet yhteistyössä ohjeet, joita noudattamalla kotitalous pärjää häiriötilanteessa omin avuin ainakin kolme vuorokautta. Varautumissuositukset löytyvät Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön ja Huoltovarmuuskeskuksen ylläpitämältä verkkosivustolta osoitteesta 72tuntia.fi. ∎
Asiantuntijoiden energiansäästövinkit:
Pia Oesch:
”Olemme kartoittaneet omassa pientalossamme monia säästökohteita. Lämminvesivaraajaa ja ilmanvaihtoa voi säätää vähän pienemmälle ja hyödyntää yösähköä. Aiomme käyttää varaavaa tulisijaa ja puulämmitteistä saunaa sähkösaunan sijasta. Lattialämmitystä käytämme lähinnä kosteissa tiloissa. Vanhan ilmalämpöpumpun vaihdoimme uuteen energiatehokkaampaan malliin.”
Arto Pahkin:
”Omaa sähkönkulutustaan kannattaisi siirtää niille tunneille, jolloin sähkö on edullisempaa. Se tuo isoja säästöjä kotitaloudessakin. Saunominen tai uunin käyttäminen yöaikaan tuntuu ehkä hieman hassulta, mutta joskus pitää vähän joustaa.”
