Pienjänniteverkko tarkoittaa sitä osaa sähköverkosta, joka kulkee koteihimme ja työpaikoillemme, joko maan alla tai ilmassa. Se on siis se osa isompaa verkostoa, joka viimeisenä linkkinä tuo tonteille ja kiinteistöihin sähkön lähimmältä muuntajalta. Pienjänniteverkossa kulkee 230/400V sähkövirta. Keravan Energian jakeluverkko kattaa Keravan ja Sipoon alueet sekä pienen palan Helsingin jakeluverkkoa Sipoon rajan tuntumassa.
Suomessa koko maan kattava sähkön runkoverkko on suurjänniteverkkoa, missä nimellisjännite on 110, 220 tai 400kV, verkosta riippuen. Keskijänniteverkko taas siirtää sähkön suurjänniteverkosta jakelumuuntajille 1-35kV:n jännitteellä.
Jakelumuuntajat sijaitsevat yleensä lähellä asutusta, yrityskeskittymää tai muut vastaavaa aluetta missä sähköä tarvitaan. Jakelumuuntajassa keskijännite muunnetaan 230/400 volttiin ja sähkö lähtee sen loppukäyttäjille pienjänniteverkkoa pitkin. Muuntajien tehtävä on siis muuntaa sähköjännite sopivaksi eri jakeluvaiheille. Kytkinlaitteet taas ohjaavat sähkön virtausta sekä suojaavat verkkoa ylikuormitukselta ja vioilta.
Pienjänniteverkkoon kuuluu monia eri sähkölaitteita- ja järjestelmiä. Niitä ovat esimerkiksi eri johdot, sähköpää- ja kiinteistökeskus, nousukeskus, mittarilaitteet ja ryhmäkeskus sekä erilaiset katkaisijat ja sähkörasiat. Kaikissa kiinteistöissä on vähintään pääkeskus, joka on kiinteistön sähköverkon solmukohta. Liittymisjohto yhdistää kiinteistön sähköverkon osaksi jakeluverkkoa. Isossa kiinteistössä voi olla pääkeskuksen lisäksi muita ryhmä-, jako- tai mittauskeskuksia.
Pääsulakkeet suojaavat kiinteistön liittymisjohtoa ylikuormitukselta. Ne määrittävät sen teho, mikä kiinteistössä voi kerrallaan olla, sen ollessa sähköverkkoon kytkettynä. Pääsulakkeiden perusteella myös määräytyy useimmiten sähköliittymän maksut, kuten liittymismaksu tai perusmaksu. Pääkytkimen avulla voidaan kiinteistön sähköverkko kytkeä irti sähköverkosta ja palauttaa siihen. Sähkökeskuksessa sijaitsevat myös sulakkeet, jotka suojaavat keskuksesta lähteviä johtoja.
Kiinteistöissä on aina vähintään yksi, isommissa useampiakin verkkoyhtiöiden sähkömittareita. Esimerkiksi kerrostaloissa on jokaiselle huoneistolle oma mittarinsa. Mittarit löytyvät yleensä joko sähköpääkeskuksen yhteydestä tai erillisestä mittauskeskuksesta. Mittareilla paitsi mitataan sähkönkulutusta, myös tarkkaillaan sähköverkon tilaa esimerkiksi sähkökatkojen varalle.