Kerava Energian myymä biosähkö, eli bioenergia, on tuotettu itse. Meillä on Keravalla biovoimalaitos, jossa tuotamme sähköä ja sivutuotteena kaukolämpöä. Myymästämme sähköstä 25 % on itse tuotettua biosähköä ja katamme tuotannollamme jopa 75 % alueen kaukolämmön tarpeesta.
Biomassamme koostuu pääasiassa metsätähdehaketta sertifioiduista ja vastuullisesti hoidetuista metsistä (PEFC, FSC), ja noin neljännes sivutuotteita (puru, kuori) esimerkiksi sahoilta. Kotimaisten biomassan hyödyntäminen tekee meistä myös edistää myös omavaraisempia energiantuotannossa ja lisää huoltovarmuutta sekä luo uusia työpaikkoja.
Bioenergia on joustava ja uusiutuva energialähde, joka ei lisää hiilidioksidipäästöjä. Sitä voidaan helposti säätää vastaamaan kysyntää, mikä tekee siitä erinomaisen tuotantomuodon sääriippuvaisten energialähteiden kuten aurinko– ja tuulivoiman rinnalle.
Yksinkertaisesti sanottuna: bioenergiaa tuotetaan biomassasta. Biomassaa tehdään uusiutuvista luonnonvaroista kuten peltokasveista ja puista. Raaka-ainetta voidaan kasvattaa nimenomaan niiden energiasisällön vuoksi (energiakasvi), tai ne voivat koostua teollisuuden, kuten maatalouden, elintarvikejalostuksen tai puuntuotannon jäännöstuotteista.
Kun biomassaa jalostetaan nestemäiseksi polttoaineeksi, sitä kutsutaan biopolttoaineeksi. Biopolttoaineet vastaavat fossiilisia polttoaineita, kuten bensiiniä ja dieseliä. Biopolttoaineita käytetään autoissa, kuorma-autoissa, suihkukoneissa ja laivoissa jne.
Biodiesel on yleinen biopolttoaine, jolla on samat ominaisuudet kuin fossiilisella dieselillä. Biodieseliä valmistetaan mm. rapsin, soijan, maissin ja palmun tai ravintoloiden ruoanlaittorasvasta. Biodieseliä voidaan käyttää tavallisissa dieselmoottoreissa.
Kuivia, palavia raaka-aineita, kuten puupellettejä, poltetaan kattiloissa tai uuneissa. Tämä puolestaan kiehauttaa vettä ja muodostaa höyryä, joka pyörittää turbiinia, tuottaen biosähköä.
Märät raaka-aineet, kuten ruokajätteet, sijoitetaan suljettuihin säiliöihin, joissa ne mätänevät ja tuottavat metaanikaasua (biokaasua). Kaasu otetaan talteen ja poltetaan sähkön tuottamiseksi tai ohjataan kaasuverkkoon, jossa sitä voidaan käyttää mm. lämmitykseen.
Biomassan poltossa vapautuu saman verran hiilidioksidia, kuin vastaavan biomassan hajotessa luonnossa, mutta tämä hiili sitoutuu takaisin kasvaviin metsiin eikä siten häiritse ilmakehän hiilitasapainoa.
Fossiilisten polttoaineiden polttaminen puolestaan vapauttaa hiilidioksidia, joka on ollut sitoutuneena miljoonia vuosia ja on peräisin ajalta, jolloin maapallon ilmakehä oli hyvin erilainen. Siksi fossiiliset polttoaineet lisäävät nykyiseen ilmakehään enemmän hiilidioksidia ja rikkovat hiilitasapainon. Korvaamalla fossiiliset polttoaineet biomassalla voimme vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja myös muita energiantuotannon negatiivisia vaikutuksia, kuten mm. raskasmetalli- ja rikkipäästöjä.
”Jotta metsäbiomassa olisi kestävästi tuotettua, edellytetään, että maatasolla on olemassa tietyt kansalliset tai alueelliset lait sekä arviointi- ja edistämisjärjestelmät.” Maa- ja metsätalousministeriö
EU direktiivin mukaan meillä on Suomessa käytössä riskiperusteinen arviointimalli, jossa arvioidaan seuraavia kriteerejä:
Optimaalisinta ympäristön ja ilmaston kannalta on, kun biomassaa ja biopolttoaineita tuotetaan jätteistä tai maatalousjätteistä. Mutta jos biopolttoaineita valmistetaan metsätuotteista, on olemassa riski, että tuotanto ei tapahdu kestävästi, kuten esim. sademetsät hävitetään ja korvataan öljypalmuviljelmillä.
Bioenergia on uusiutuva energialähde, mutta uuden metsän kasvaminen hakkuiden jälkeen kestää melko kauan. Kun kasvatetaan viherlannoitetta tai energiakasveja pelloilla, jotka muuten jäisivät kesannolle, voidaan hyödyntää osan viljelyjätteestä biomassaksi samalla kun itse maaperä parantuu viherlannoitteesta. Mutta jos kaadetaan metsiä, jotta saadaan lisää peltoaluetta, se ei ole niin kestävää.
Yhteenvetona voidaan todeta, että bioenergian kestävyys ja ympäristöhyödyt riippuvat käytetyistä raaka-aineista.
Suomessa bioenergian osuus uusiutuvasta energiasta on 74 %, mikä kattaa noin 30 % koko maan energiankulutuksesta. Käytämme biomassaa metsistä, soista, pelloilta ja ruokajätteestä, jolla tuotamme niin kaukolämpöä kuin biosähköä ja biokaasua maatalous- ja teollisuussektorille.
Suomessa on perinteisesti käytetty paljon turvetta biomassana, mutta viime vuosien poliittiset päätökset ja ilmastokysymys ovat vähentäneet turpeen käyttöä radikaalisti. Turpeen ongelmana on, että vaikka se on biomassaa, sitä ei luokitella uusiutuvaksi vaan “hiljaa uusiutuvaksi”, koska sen muodostuminen kestää useita tuhansia vuosia. Turvetta poltettaessa vapautuu 106,0 grammaa hiilidioksidia, jokaista poltettua megajoulea (MJ) kohden. Turve ei siis ole kestävä energialähde, vaikka tuottaakin bioenergiaa.